Dearest Blogi,
pahoitteluni viimeaikaisesta hiljaiselosta.
Kesa on vienyt minut rientoihinsa. Narauttanut terasseille, hiekkarannalle, jaatelokioskille, ystavien koteihin. Kirjat odottavat lukemistaan. Tyokirjat sentaan on luettu, muu lukeminen junnaa.
Tenttikirja rantsussa ei osoittautunut kuningasideaksi. Imuroin kirjapolon hiekanjyvista ja toruin itseani lukemattomuudesta. All that for nothing. Yopoydalla on kirjapinon syrjayttava lehtivuori, josta mieheni huomauttelee lahes paivittain. Lehtien osalta han harrastaa todella rivakkaa kierrattamista. Mina puolestani tuumailen ja palaan artikkelien pariin myohemminkin.
Tosin tassa taloudessa ei oikeastaan olisi varaa huomautella yhtaan mistaan - tavarat tonottavat muutenkin vaarilla paikoillaan, ne odottavat ohjausta oikeille paikoilleen. Kontti on siis viimein saapunut. Sen myota myos tuulahdus Lontoosta. Minulle rakas nojatuoli, johon voi kapertya kuuntelemaan sadetta. Teepannut, joilla kiehauttaa iltateet. Kahvinkeitin, jolla kaynnistaa aikaisin alkavat aamut.
Tyomatka taittuu kavellen. Hammastelen sita, kuinka kaikkialle voi vain kavella nuuhkien herailevan kaupungin kesaista verkkaisuutta. Viela joku paiva nappaan ei-tenttikirjan kainaloon, ja suuntaan sen kanssa jonnekin tyopaivan paatteeksi. Vain me kaksi. Noh, ehka se mieskin saa tulla mukaan. Oman kirjansa kanssa.
Parhain terveisin,
Hulina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti