Gotye - Somebody That I Used To Know (feat. Kimbra) - official video

Hieno biisi, joka on soinut korvieni välissä ja suorastaan vaatinut tulevansa jaetuksi.

Tori Amos - Winter (HQ Official Video)

Näin tämän hurmaavan tulitukkaisen naisen esiityvän Helsingin jäähallilla pari (?) viikkoa sitten. Ajantajuni on alkanut hämärtyä. Aika vain valuu eteenpäin. Kuinka kauan olemmekaan olleet Suomessa? Asuimmeko todella jossakin muualla tässä välissä? Sateen jälkeen seuraa uusi sateinen päivä. Kumisaappaista on ollut vakiovarusteeni. En muistanut, että Suomen syksy voi olla näin sateinen.

Talvi on nurkan takana. Ja jostakin syystä myös minusta tuntuu, että asiat muuttuvat. En tiedä odotanko sitä jännityksellä, vai ehkä hieman pelollakin. Tämän kappaleen sanoihin on hyvä lopettaa tältä erää.

He says
When you gonna make up your mind
When you gonna love you as much as I do
When you gonna make up your mind
Cause things are gonna change so fast
All the white horses have gone ahead
I tell you that I'll always want you near
You say that things change
My dear

Oooops.

Dearest Blogi,

pahoitteluni viimeaikaisesta hiljaiselosta.

Kesa on vienyt minut rientoihinsa. Narauttanut terasseille, hiekkarannalle, jaatelokioskille, ystavien koteihin. Kirjat odottavat lukemistaan. Tyokirjat sentaan on luettu, muu lukeminen junnaa.

Tenttikirja rantsussa ei osoittautunut kuningasideaksi. Imuroin kirjapolon hiekanjyvista ja toruin itseani lukemattomuudesta. All that for nothing. Yopoydalla on kirjapinon syrjayttava lehtivuori, josta mieheni huomauttelee lahes paivittain. Lehtien osalta han harrastaa todella rivakkaa kierrattamista. Mina puolestani tuumailen ja palaan artikkelien pariin myohemminkin.

Tosin tassa taloudessa ei oikeastaan olisi varaa huomautella yhtaan mistaan - tavarat tonottavat muutenkin vaarilla paikoillaan, ne odottavat ohjausta oikeille paikoilleen. Kontti on siis viimein saapunut. Sen myota myos tuulahdus Lontoosta. Minulle rakas nojatuoli, johon voi kapertya kuuntelemaan sadetta. Teepannut, joilla kiehauttaa iltateet. Kahvinkeitin, jolla kaynnistaa aikaisin alkavat aamut.

Tyomatka taittuu kavellen. Hammastelen sita, kuinka kaikkialle voi vain kavella nuuhkien herailevan kaupungin kesaista verkkaisuutta. Viela joku paiva nappaan ei-tenttikirjan kainaloon, ja suuntaan sen kanssa jonnekin tyopaivan paatteeksi. Vain me kaksi. Noh, ehka se mieskin saa tulla mukaan. Oman kirjansa kanssa.

Parhain terveisin,
Hulina

Hometown Glory

Noin kaksi ja puoli vuotta sitten rantauduimme tubella Richmond Upon Thamesin asemalle. Oli pimeaa ja kosteaa, tuuli jayti luita ja ytimia, kaikki naytti uudelta ja jannittavalta. Loysimme kotiavaimemme kukkaruukusta odottamasta raahattuamme ensin matkalaukkumme kukkulan huipulle. Ilmapatjaelamaa kesti pari viikkoa. Vahitellen alkoi arki. Paivittaiset tyomatkat Holborniin, reilu tunti suuntaansa.

Ja tassa sita ollaan. Matkalaukut tonottavat olohuoneessa. Makuuhuoneemme on tavaroiden hautuumaa. Huomenna muuttolastimme suuntaa Suomeen. Me torstaina perassa. En tieda johtuuko se vasymyksesta, vai ylipaataan luopumisen vaikeudesta, mutta sydameni on pakahtua siita ajatuksesta, etten enaa koskaan tule tahan kotiin. Etten enaa kavele Richmond Hillille ihastelemaan auringonlaskua. Etten enaa kulje paamaarattomasti peuralaumojen seassa Richmond Parkissa. Etten kirjoittele pienia viestilappuja ylakerran mummon kanssa. Etten tapaa moniakaan niista ihmisista enaa koskaan, jotka jollakin tavoin ovat koskettaneet elamaani taalla. Olleet osa sita.

Hometown Glory on omistettu kaikille niille ihmisille, jotka tekevat lahdosta vaikeaa. Apteekin tytolle, joka riensi tiskin takaa halaamaan minua kun kerroin lahtevani takaisin kotimaahani. Lahipubimme mahtavalle henkilokunnalle, jollaista ei ole missaan muualla. Lempiravintolamme ihastuttavalle omistajaperheelle, joka oli vilpittoman jarkyttynyt siita etta "our favourite customers are leaving", nuorin heista kiljahti aaneen, risti kadet rinnalleen ja hoki "no, no, no". Aloin melkein itkea (taas kerran!). Taksikuskille, joka vei minua sairaalaan ja takaisin ja samalla opetti minulle urdua, kun olin sairas. Talonmiehellemme Trevorille, joka on aarimmaisen ystavallinen ja aina valmis auttamaan. Bless him. Lahikioskin miehelle, joka aina kyselee Suomesta. Ja monille muille, jotka varmasti unohdin tassa mainita.

Onneksi on myos niita ihmisia, joiden kanssa yhteydenpito jatkuu. Tama kappale on teille kaikille. Iso kiitos siita, etta olette olemassa. x

Bank holiday

Pyhat sen kun jatkuvat. Eivat ota loppuakseen. Suomi menetti Vapunkin sunnuntaille, taalla on ollut yhta juhlaa perjantaista tanne maanantaihin asti.

Haiden jatkot olivat aivan hervottomat. Mita muutakaan tosin voi olettaa, kun paikalla on argentiinalainen, kaksi brittia, saksalainen, suomalainen, kaksi brasilialaista ja yksi ranskalainen? Tasta sopasta syntyi sellaistakin sahellysta, etta nauroimme kaydyille keskusteluille ensin paikan paalla, ja viela monta paivaa jalkeenpainkin.

Esimerkki 1: Ranskalainen saapuu grillijuhliin peilipintaisissa aviator-laseissaan. Britti kysyy hanelta: "Man, what's up with those glasses? Are you from Topgun or what?"

Esimerkki 2: Illan kylmetessa brittimies vetaa ylleen keinonahkatakin. Oh so very cool. Ranskalainen saa tilaisuutensa kostoon, ja kysyy :"Man, what's up with that jacket? Are you from Starsky and Hutch?"

Esimerkki 3: Brasilialaismies sanoo kayvansa tyopaikan kampaajalla leikkauttamassa komean mustan tukkansa, Liza-kampaajatar saapuu paikalle kerran kuussa tiistaisin. Brittimies kommentoi: "Oh, I heard she is horrendous." Piiiiiiiitka tauko. Ja lisays: "..but I couldn't tell that from your haircut."

Esimerkki 4: Keskustelemme asuntojen /talojen hinnoista Lontoossa ja muualla. Argentiinalaismies on rakennuttamassa valtaisaa omakotitaloa kotimaahansa. Han sanoo, etta asia ei ole viela ihan selva: "There is still some paperwork to do." Saksalaismies vastaa: "You mean - there is still some bribing to do?"

BUAHAHAAAA! Nauroimme aaneen monta kertaa. Ja otamme illallisen uusiksi huomenna. Naita hetkia jaan kaipaamaan taalta.

Prince William and Kate Middleton on the Procession Route - The Royal We...

The Royal Wedding part II

Kotona. Aivan mahtava paiva takana.

Turvatoimet tosin olivat niin tiukat, ettemme paasset katsomaan paria lahietaisyydelta. Onnistuimme kuitenkin nakemaan, kun komea sulho kuljetettiin kirkkoa kohti. Hanen jalkeensa naimme toki myos Charlesin ja itse Her Majestyn autosaattueiden valuvan palatsilta Westminsteria kohti. Tunnelma oli uskomaton. Kaikki hurrasivat. Asetuimme Trafalgar Squarelle katsomaan vihkitilaisuutta.

Naitteko muuten, etta William sanoi Katelle kirkossa "You look beautiful"? Silla hetkella, kun he katsovat toisiinsa kirkossa ja Kate puristaa isansa katta, anyone? Ja uutisissa kerrotaan hanen myos keventaneen jaata sanomalla tulevalle appiukolleen "just a small family affair" tai jotakin vastaavaa. Hurmaava nuorimies. Ja hurmaava morsian. Videopatka, mita taalla nyt pyoritetaan toistamiseen, on toinen pusu. William sanoo Katelle (tai pitaisi varmaan nyt puhua Catherinesta, kuten morsiota valittomasti vihkimisen jalkeen alettiin kutsua): "One more. One more kiss." How sweeeeeeeeeeeeeeeeeeeet!

Kotimatkalla kavimme lahiviinikaupassa ostamassa kopallisen viinia ja shamppanjaa. Juhlahumu on selkeasti tarttunut matkaan mukaan. Heiluttelimme kavellessamme Union Jack-lippujamme (kylla - toisessa on haaparin kuva, kunnon turistimeininkia!) ja lauloimme God save the Queenia. Heh. Kuten mieheni sanoi: "Here we are. A Finn and a German." Nauroimme aaneen. Tunnelma on ollut huumaava. Muuta ei voi sanoa. Fantastinen paiva.

Jatkoille suuntaamme yhden kaverin grillijuhliin Wimbledoniin. Kunhan saamme itsemme repaistya taas liikkelle.