Gregor Samsa

Aamulla herätessä olo oli kuin kyseisellä kauppamatkustajalla. Minäkin heräsin levottomista unistani. Ja kenties olen jopa muuttunut syöpäläiseksi. On pöllämystynyt olo. Mikä maa? Mikä kaupunki? Mikä kaupunginosa? Matkalaukkuelämä on suhteellisen raskasta. (Etenkin syöpäläiselle.)

Siksi ehkä tunnen suurta sympatiaa Kafkan tunnetuinta henkilöhahmoa kohtaan. Kauppamatkustajaksi tunnen minäkin oloni. Pitäisi jaksaa myydä jotakin koko ajan. Myydä validia elämäntarinaa. Myydä osaamistaan. Kokemustaan. Koulutustaustaansa. Kielitaitoaan. Ajatuksiaan. Mielipiteitään. Kaupankäynti ei lopu koskaan.

Onneksi joskus törmää myös muihin jatkuvaan vaihtokauppaan kyllästyneisiin lajitovereihinsa, jotka toisinaan aavistelevat, että ne kaikkein julkeimmat menestystarinat ovat silkkaa sumutusta. Kulissien takana horjumme me kaikki. Syöpäläisiä koko poppoo. Järsimme niitä palikoita, jotka eteemme osuvat.

Tulipa tästä nyt kryptinen postaus. Ilman mitään järkevää sisältöä. Vaikenen ja nielaisen perjantain vatsaani.

Hyvää viikonloppua!