Kaksi vuotta.

Ja kaksi paivaa. Jos aivan tarkkoja ollaan. Pari vuotta on toisaalta lyhyt, toisaalta pitka aika. Sen olemme nyt asuneet Lontoossa. Sen aikana on tapahtunut paljon. Paljon hyvaa, paljon kaikkea tavanomaista ja kuten elamassa aina - myos vaikeita asioita.

Naihin pariin vuoteen mahtuu muutto Lontooseen vain matkalaukut mukanamme, taistelu entisen vuokranantajamme kanssa, joka ei suostunut tekemaan homeiselle asunnolle mitaan (home kukitti makuuhuoneemme seinaa puolen vuoden asumisen jalkeen, kun se alkoi puskea esiin tuoreen maalikerroksen alta), muutto uuteen kotiin Lontoossa, muutoksia tyotilanteessa, sairaalakaynteja (lukuisia, lukuisia sairaalakaynteja), keuhkokuumeita, terveyden kanssa painiskelua, joogaa, pienia askelia kohti terveytta, haat, ihana kesapaiva Helsingissa, haamatka, opinnot, kasapain luettuja kirjoja ja Sinkkuelamaa-sarjan katsominen kolmeen kertaan (vahintaan, silloin, kun ei viela pystynyt heikkoudeltaan kavelemaan), ja jalleen uusi vuosi.

Uusi vuosi, joka alkoi joogalla ilman krapulaa. Se saa minut erityisen tyytyvaiseksi. Suhtaudun tahan juuri alkaneeseen vuoteen pienella varauksella ja varovaisuudella, mutta toiveikkaasti. En ota enaa mitaan elaman perusasioita itsestaanselvyytena. En kylla ole sita tyyppia, joka niin muutenkaan tekisi. Taidan olla ikuinen huolehtija. Terveys. Talous. Koti. Perhe ja laheiset. Nyt kun nama asiat ovat kutakuinkin tasapainossa, voi viimein alkaa suunnitella uuden vuoden etenemista. Arvelen sen pitavan sisallaan suuria muutoksia (suorastaan janoan positiivista muutosta, jos olen taysin rehellinen). Se sisaltanee paljon myos itsen etsintaa, omien valintojen tarkistamista, tavoitteidensa eteen raatamista. Ja toivottavasti myos tolkuttomat maarat rohonauruja ja arkisia iloja. Enempaa en uskaltaisi toivoakaan. Kuten mieheni kerran totesi, vuosi 2010 piti sisallaan "the best of times and the worst of times". Tama vuosi olkoon hieman tasapainoisempi.

Uusi vuosi 2011, olethan meille kaikille lempea ja ystavallinen?
Onnekasta uutta vuotta!