Nyt se on virallista. Olen paatunut lihansyöjä.
Näin viime yönä unta lihakeitosta.
Miten se on mahdollista? En ymmärrä. Unessani vierailin ystäväni luona. Hän asetti lautasellisen suorastaan jumalaisia aromeja vapauttavaa lihakeittoa naamani eteen. Aloin ensin sopertaa, että "koitan olla tälleen kato syömättä lihaa tässä näin koko tän tammikuun..", kunnes sorruin. (Needless to say, mieheni on tosielämässä sortunut jo aikaa sitten. Viimeksi hän söi lähipubissamme burgerin, kun minä imeskelin ranskalaisia, joita olin uittanut majoneesissa.)
Tunsin aivan silmitöntä syyllisyyttä lapioidessani keittoa suuhuni. Mutta voi veljet, kun se oli hyvää. Sitten heräsin. Vielä herätessänikin ajattelin kuinka olen nyt rikkonut itselleni tekemäni lupauksen lihattomasta tammikuusta. Teki melkein mieli alkaa vääntää itkua. Kunnes tajusin, että kyseessä oli kuin olikin vain uni. Kenties varoittava uni?
I need to up the ante. Ei enää kumisia perunoita ja pelkkiä uunivihanneksia. Nyt lähtee paneer-juustocurryt valmistukseen! Jossakin vaiheessa repsahdin vain tälle perunalinjalle. Heti se kostautui. Onko kellään hyviä ja helppoja kasvisruokareseptejä tiedossa, anyone, please, joita voisin kokeilla?
Eikä, näit unta lihakeitosta... Senkin lihanörtti! :D
VastaaPoistaTotta! Olen itse säälittaävyys. Mitähän Freud tähänkin taas sanoisi..
VastaaPoistaKun yritin lopettaa tupakanpolttoa (muistat varmaan, karmeaa aikaa...), näin jatkuvasti unia, joissa poltin. Tupakka maistui unissa aina jumalaisen hyvältä. Heräsin jopa usein aamulla hirveässä morkkiksessa itkua vääntäen. Unet olivat niin todellisia, että luulin oikeasti sortuneeni polttamaan!
VastaaPoistaOnneksi yrittämisen sijaan lopetin ja unetkin ovat jääneet pois - melkein kokonaan. ovatkohan ne merkki siitä, että alitajunta vielä työstää asiaa?
Ihmisen psyyke on kutkuttavan kiinnostava. Mikä funktio tuollaisilla unilla mahtaa olla? Miten ne muodostuvat? Miksi niitä näkee?
Wau. Muistan kylla tuon ajan erittain hyvin. Painisi asian kanssa. Ei enaa tupakkaa matkalla yliopistolle. Ei enaa kavilassa kirja toisessa, tupakka toisessa kourassa. Se oli iso muutos. (Olen ylpea susta!) Jotakin jai pois elamasta - asia, joka oli kasvanut kiinni arkirutiineihin, vaikkei sille moista ystavan sijaa olisi koskaan halunnut antaakaan.
VastaaPoistaNaet siis vielakin tupakointiunia? Mielenkiintoista totta tosiaan.
Ehka unissa saa turvallisesti kokeilla, milta retkahtaminen todellisuudessa tuntuisi. Morkkis on kova, vaikkei se ole edes todellisten tapahtumien aiheuttama. Ehka psyyke estaa taten retkahtamasta? Muistuttaa, etta omatunto ei paastaisi vahalla, jos alkaisi tumpeloida.