Lily Allen - 22

The lovely Lily.

Tajusin juuri, etten ole postannut Lilyn musiikkia blogiini. Kömmähdys oli korjattava välittömästi.

Minulle Lily on Lontoo. Lontoon tyttö. Lontoon tyyli. Lontoon ääni. Lontoon kesä.

Hänen musiikkinsa soi, kun ajamme neljännellä kaistalla M3-moottoritiellä kaupunkia pakoon. Tai kun istumme piknikillä Hampstead Heathissä. Tai kun käväisemme pubikierroksella. Viime syksynä sain viimeinkin kuulla hänen esiintyvän livenä. Lily pomppi Wembleyn stadionilla (joka näkyy keittiön ikkunastamme) ison vauvavatsansa kanssa. Ihastuttavan räväkkä laulajatar. Lahjakas. Suorapuheinen. Aidon oloinen.

Lilystä toki tulee mieleen myös muita konnotaatioita. Sydäntä repi, kun luin hänen menettäneen syntymättömän lapsensa. Sen vauvan, joka hänen vatsassaan kölli Wembleyssäkin. Lily puhui aiemmasta keskenmenostaan todella avoimesti julkisuudessa. Hän on ilmoittanut aina halunneensa äidiksi. Nyt hän pyysi lehdistön jättämään hänet rauhaan.

Ja jos nyt jotakin hyvää näin ikävästä asiasta on sanottavana, niin on todettava se, että brittimedia jätti kuin jättikin Lilyn rauhaan keskenmenon jälkeen. Yhtäkään paparazzi-kuvaa tai suurta riepotusta en ole nähnyt. Mikä on sinänsä yllättävää. Britannian keltainen lehdistö kun on tunnettu hyeenamaisuudestaan. Onko roskalehdistölläkin omatunto? Ovatko jotkin asiat sittenkin pyhiä?

Parempi tietysti näin. Toivon, että Lily vielä jonakin päivänä saa elää haaveensa todeksi. Sitä samaa toivon meille kaikille.

Iloista viikonloppua! x