"Tulkinnan ongelmat"

Eilen kirjoitin käteni kipeäksi. Tenttisali oli puoliksi tyhjillään. Tai puoliksi täysi. Miten vain sen tahtookin nähdä.

Tiedättehän tilanteen, jossa on mahdotonta vastata oikein, koska ei ymmärrä kysymystä? Näin käy erittäin usein esimerkiksi silloin, kun joku kysyy vieraskielistä sanaa, jota on oikeastaan mahdoton kääntää erillään lausekokonaisuudesta. Sana saa merkityksensä vasta osan kokonaisuutena. Semiotiikka on siis alisteista semantiikalle, jos Paul Ricoeuriin on uskominen.

Joka tapauksessa. Tenttikuoren avattuani silmieni edessä komeili neljä kysymystä. Olin lukenut kolme kirjaa. Yksi kysymys kustakin kirjasta. Ja sitten sellainen kysymys. Eli kysymys, josta en ymmärtänyt, millaista vastausta sillä haetaan. Oikeastaan kyseessä ei ollut edes kysymys, vaan eräänlainen väitelause. Ikään kuin jo valmis vastaus johonkin kysymykseen. Minkä kirjan pohjalta asiaa pitäisi miettiä? Mietin, mitä hemmettiä tällä kysymyksellä oikein haetaan?

Tenteissähän tällainen asettelu nimenomaan korostuu. Olet onnistunut tentissä, jos olet ymmärtänyt kysymyksen ja vastannut siihen oikein. Yksiselitteistä. On toki laajoja kysymyksiä, soveltavia kysymyksiä, monenlaisia kysymyksiä. Silti usein herää ajatus siitä, mikä asiassa on keskeistä. Mikä teoria on kyseessä.

Tämä hämärä tenttikysymys oli suorastaan nerokas. Ymmärrän sen oikeastaan vasta nyt. Kysymys koski tulkinnan ongelmallisuutta. Olin tankannut tenttiä varten hermeneutiikkaa käsitteleviä teoksia. Kysymys oli siis jo itsessään vihje! Sillä viitattiin selkeästi tilanteeseen, johon ajaudutaan, kun ei suorilta voi ymmärtää, mistä on kyse. Dialogiin (itsen ja tekstin kanssa!) tulee katkos. Kun ei ymmärrä, mistä on kyse, on Gadamerin mukaan alettava pohtia sitä, mihin kysymykseen väiteluase itsessään on vastaus. Kaikki ajattelu on hänen mukaansa pohjimmiltaan dialogista, palautettavissa kysymiseen ja vastaamiseen. Myös tekstin on annettava esittää kysymyksiä tulkitsijalleen, ei vain toisin päin.

Kompastuin tähän kysymykseen. Brilliant. Jotenkaan se ei silti haittaa, sillä koen nyt viimein ymmärtäneeni, mitä ihmettä sillä hermeneutiikalla oikein tarkoitetaankaan. Tai ainakin sen, että tulkinta on jatkuvaa kysymysten ja vastausten tanssia.