American Pastoral

Vielä 423 sivun jälkeenkään en ole varma, mitä oikein tapahtui. Ja se lienee myös teoksen viesti. Salaisuus on se, ettei ole mitään salaisuutta.

American Pastoral kertoo kasvoille räjähtäneestä amerikkalaisesta unelmasta. Sen päähenkilö, atleettinen Swede, on amerikkalaisen unelman ruumiillistuma. Komea. Menestynyt. Kunnollinen. Tyttölapsen isä. Tytöstä kuitenkin kasvaa tässä juutalais-kristillisessä kodissa terroristi. Koko perhettä ravistellaan sen perustuksia myöten. Kukin etsii syitä tapahtuneelle - oliko kyse puheviasta? Oliko kyse sekavasta uskonnollisesta kasvatuksesta? Oliko kyse riittämättömyydestä kauneuskilpailuvoittajaäidin rinnalla? Kuinka lapsi, jota rakastetaan, joka tulee tavallisesta keskiluokkaisesta kodista, voi päätyä murhaajaksi?

Tätä pohdintaa käydään monesta eri suunnasta. Kirja ei kuitenkaan ole synkkä, vaan sen huumori pursuaa jostakin rivien välistä lohduttamaan lukijaa. Teos onnistuu tutkimaan sitä itsestäänselvyyttä, että hyville ihmisille tapahtuu pahoja asioita, ja pahoille ihmisille hyviä asioita, omaleimaisesti. Sweden naivius on toisinaan raivostuttavaa (miten tämä voi tapahtua minulle?!!), mutta silti todella ymmärrettävää ja inhimillistä. Jokainen kysyisi itseltään näitä samoja kysymyksiä vastaavanlaisessa tilanteessa.

Silti tunsin, myönnettäköön, suurta nautintoa kun Sweden itseriittoinen ja arrogantti veli viimein ravistelee häntä ja hänen järkkymättömän särötöntä maailmankuvaansa. Swedelle yksi vaikeimmista asioista oli hyväksyä, että hänen tyttärensä on joutunut raiskatuksi. Jälleen kerran - ymmärrän, ettei kukaan tahtoisi moista tapahtuvan omalle lapselleen. Silti hänen lapsenomainen uskonsa, ettei niin ikimaailmassa voisi tapahtua juuri hänen tyttärelleen, on aivan käsittämättömän ärsyttävä. Tekee mieli huutaa, herää jo tampio! Katso todellisuutta silmiin! Maailma ei ole oikeudenmukainen. Pahoja asioita tapahtuu joka sekunti. Jerry saa tämän pahanilmanlinnun roolin ja latelee näitä totuuksia veljensä korvaan puhelimessa:

" Twice she was raped."
"What did you think was going to happen? You sound surprised. Of course she got raped."

Karua, mutta jollakin järkyttävällä tavalla Swede ansaitsi kuulla nuo sanat - jonkun olisi pitänyt sanoa ne hänelle jo paljon, paljon aiemmin.

Aivan kuten Lionel Shriverin minäkertoja We need to talk about Kevin -teoksessa, ei Rothin Swedekään saa koskaan tietää, miksi asiat menivät niin kuin ne menivät. Paljon jää auki. Kirjan lukemisen jälkeen käsissä on enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Miksi omasta lapsesta kasvaa murhaaja? Tämä kysymys on varmasti pinnalla jokaikisen kouluampumisen ja muiden terroritekojen jälkeen. Ja syitä voi spekuloida loputtomiin. Vastausta koskaan saamatta. Epätietoisuuden kanssa on pakko elää.