Väkerrän esseetä Harper Leen teoksesta To Kill a Mockingbird. Kirja on napannut Pulitzerin ja on ehdottoman taidokkaasti kirjoitettu. Ensi lukemalta huomaa kyllä teoksen sankarin, Atticus Finchin, holhoavuuden, mutta katsoo sitä sormien välistä ja kuvittelee törmänneensä mustien amerikkalaisten kansalaisoikeuksia ajavaan aktivistiin, "joka nyt vaan sattuu olemaan valkoinen".
Kunnes. Kunnes alkaa pohtia teoksen kertojan tapaa kuvata valkoista ja mustaa väestöä. Teos sijoittuu 1930-luvun Amerikkaan ja kuvaa etelävaltoiden rasismia. Teos on kuitenkin kirjoitettu vuonna 1960, kansalaisoikeusaktivismin aattona, kuten esimerkiksi Peter Kuryla on Parties down at the square amid courtroom melodramas -esseessään huomauttanut. Kirjassa valkoinen väestö esitetään mustien oikeuksien ajajana. Valkoiset "taistelevat" mustien puolesta, pelkäävät väkivaltaista yhteenottoa ja osoittavat, kuinka mustat ovat vain "tietämättömiä ja harmittomia ihmisiä", joita ei pitäisi kohdella kaltoin. (Ovatko nämä valkoiset mustien oikeuksien puolella vain, koska pelkäävät väkivaltaisia yhteenottoja? En päässyt tästä varmuuteen. Yksi motiivi se kuitenkin varmasti on.)
Netistä löytyy useita kuohuvia keskusteluja kirjasta. Se miellyttää monia valkoisia (myönnän, itsekin pidin kirjasta ainakin joiltakin osin - vaikka sen poliittinen korrektius onkin kyseenalainen), mutta raivostuttaa monia mustia. Kirja on kuulunut ainakin joidenkin osavaltioiden amerikkalaislukiolaisten pakolliseen lukemistoon, mutta se haluttaisiin poistaa lukulistoilta.
Olen yleensä kirjasensuuria vastaan. Missä tahansa muodossa. Mockingbirdin luettuani ymmärrän, mikseivät kaikki halua kirjaa luettavan koululuokissa. Vaikkei tässä toki olekaan kyse sensuurista sinänsä, ainoastaan kirjan järkkymättömän klassikkoaseman horjuttamisesta. Tapa, jolla teos esittää mustat amerikkalaiset, on suorastaan röyhkeä. Samoin tapa, jolla teos esittää valkoiset, on röyhkeä valkoisuutta pönkittäessään. Valkoiset "hyvikset" taistelevat mustien rassukoiden puolesta. Historian valossa tämä on tietysti aivan sietämätön asetelma. Ja se saa valkoiset taputtamaan itseään olalle ja toteamaan, että "meissäkin oli hyviä tyyppejä". Tämä ei kuitenkaan ole koko jutun pointti. Jutun pointti on se, että mustille tulisi antaa tunnustus kansalaisoikeustaistelusta, ei valkoisille.
Olen samoilla linjoilla Joseph Crespinon kanssa, joka esseessään The Strange Career of Atticus Finch käsittelee juuri tätä tunnustuksen antamisen problematiikkaa. Crespino (2009) esittää hyvän huomion - kirjan lukeminen sinänsä ei ole huono asia, mutta kenties Atticus Finchin hahmoa ja kansalaisoikeusasioita olisi syytä tarkastella äidinkielen tuntien sijaan historian tunneilla: "My suggestion is that we reassign To Kill a Mockingbird from English class to history class and that rather than dismissing Atticus we deconstruct him."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti