Yhdistelmä kuulostaa sukupuolitaudin perusoirepaketilta. Siitä ei kuitenkaan ole kyse, sillä kipu ja kutina sijoittuvat selkääni. Pitkästä tarinasta lyhyt versio: toissa-aamuna sukkia päälle pukiessa (!!) niksautin hartiani. Pahasti. Niin pahasti, että tuli itku. (Noloa.) Sain onneksi ajan osteopaatin käsittelyyn, joka ruksautteli selkääni kolmesta eri kohdasta takaisin "oikeaan asentoon". Tsiisus!
Kyseessä oli elämäni ensimmäinen osteopaattikäynti. Ensin helpotti aivan silmittömästi. Kipu laukesi. Mutta illalla iski uusi, erilainen kipu. Hoidonjälkeinen kipu, josta osteopaattini Alan minua varoittelikin. Ei siinä kuitenkaan kaikki. Hän teippasi selkäni oikeaan ryhdikkääseen asentoon, jotten vahingossakaan retkota ryhtiäni. (Guilty as charged.) Teippipä kuitenkin aiheutti jonkin silmittömän allergisen reaktion, ja nyt selkäni on kirkuvan punainen ja kutisee aivan hulluna. Ei mennyt ihan nappiin tämäkään homma sitten. Odottelen kivun hellittämistä ja samalla kutinan rauhoittumista.
Näissä merkeissä yritän tankata tenttikirjojani. Istun kuin tinasotilas ja rapsuttelen välillä (lähes taukoamatta) selkääni kuin kirppuinen piski. Uuujeah. Yleensä sukupuolijärjestelmää ja sukupuolen sosiaalista/kulttuurista rakentuneisuutta koskevat teoriat kuuluvat ehdottomasti kiinnostuksen kohteisiini. Nyt on vaikea ylläpitää keskittymiskykyä. Mitä hemmetin väliä on naistenlehtien naiskuvalla, kun oma selkäni kutisee aivan perkeleesti ja on aivan liekeissä? Tähän ollaan siis tultu. Periaatteet roskakoppaan ja rasvaa litratolkulla niskaan. Voila!
Ei voi olla totta! Aina sinä olet rikkomassa itseäsi! :(
VastaaPoistaToivottavasti olo on parempi, darling. <3 *hellävarainen halaus*
Kiitos, honey, huolenpidosta!
VastaaPoistaTilanne alkaa olla hallinnassa. Tapasin osteopaatin toistamiseen ja sain kotijumppaohjeet (joita olen -uskomatonta mutta totta- perati noudattanut). Melkein tekisi mieli nauraa talle omalle touhulle, aina sattuu ja tapahtuu. Arkielama on vaarallista. Toivottavasti sinulla kaikki hienosti?
PS. Upeita, upeita, upeita uusia talvivalokuvia sinulla!!!
Tiedän, kommentti tulee auttamattomasti myöhässä, mutta vastaisuuden varalle: kun sairastin kaksi vuotta sitten helvetillisen hirveän vesirokon, kylmä oli ainoa oloa edes vähän helpottava asia. Otin pakastimesta kylmäkalleja, ladoin ne sänkyyn, laiton ohuen pellavapyyhkeen pullojen päälle ja rojahdin päälle makaamaan. Selkä oli minullakin se paikka, jota kutitti kaikista eniten. Kylmä puudutti tuntemukset pois. Toivottavasti et tarvitse tätä neuvoa koskaan!
VastaaPoistaVoi Henna!
VastaaPoistaOn pakko tunnustaa, etta aloin nauraa ihan vedet silmissa kohdalle "kun sairastin KAKSI VUOTTA SITTEN helvetillisen hirvean vesirokon" - siis kaksi vuotta sitten! Ei ole totta! Sehan sairastetaan tarhassa! Tai viimeistaan ekalla luokalla! Voi apua.
Voin vain kuvitella, miten kamalaa sairastaminen oli. Saat kaikki jaossaolevat saalipisteet osaksesi. Myos nain jalkikateen.
Ja kiitos vinkeista. Itseni tuntien saatan tarvita niita nopeammin kuin arvaankaan.