sunnuntai 19. joulukuuta 2010

Kirjaorpous

(Brittiaakkosilla mennaan taas, sorry for any inconveniences!)

Karsin paraikaa kirjaorpoudesta. One Day vei minut mukanaan ensimmaiselta sivulta saakka, ja nyt odotan seuraavan lukemani kirjankin tekevan niin. Tai olevan edes jossakin maarin hyva "valikirja" uutta jarisyttavaa lukukokemusta odottaessani. Tartuin Night Train to Lisbon -teokseen, joka on myos kiitelty ja tunnettu teos ainakin sanksankielisissa maissa. Ja kirja vaikuttaa ihan ookoolta, tai jopa paremmalta kuin ookoolta, mutta tormasin ihan kamalaan muuriin sita lukiessani.

Luen kirjaa englanninkielisena kaannoksena. Paha, paha, paha asia. Saksan kielitaitoni ei kuitenkaan ole niin hyva, etta voisin kahlata moisen jarkaleen kyseisella kielella edes siedettavasti lapi. Kaannos ei kuitenkaan toimi, se tokkii ja kielesta puuttuu flow (rakkaan kaantajaystavani usein kayttamaa termia lainatakseni). Pystyn bongailemaan tekstista saksan kielen rakenteita, joita on yritetty sailyttaa englanninkieliesessa versiossa. Ja nyt paasemme asian ytimeen - kaannos pitaisi varmaankin mieluummin lukea omalla aidinkielella, eika kahden "vieraan" kielen kautta. (Tai ainakin minun selkeasti kannattaisi tehda niin.)

Yleensa pyrin valttamaan kaannosten lukemista ja luen mahdollisimman paljon alkukielella (eli kaytannossa englanniksi, en tykkaa lukea englanninkielisia teoksia suomeksi, se tuntuu typeralta). Jos teos on kuitenkin kaannetty kielesta, jota jonkin verran hallitsen (tai kuvittelen hallitsevani), sita on silti hirvean tuskallista lukea vahvimmalla vieraalla kielella. Ikaan kuin kirjan ja itsen valissa olisi kaksi muuria, joita ei pysty lapaisemaan. Kirjaa ei kohtaa, tai sen kohtaa vain puolittaisesti. Kohtaaminen tuntuu tyolaalta. Onko kellaan muulla tallaisia kokemuksia?

Minun lienee pakko jattaa Night Train lukematta. Tai siis sen englanninkielinen versio lukematta. Ja luettava sen suomenkielinen kaannos. Tai sitten joku kaunis paiva alkukielinen versio saksaksi. (Ehka sadan vuoden harjoittelun jalkeen.)

Kaytannossa siis olen kirjaorpo. Minulla ei ole kirjaa yopoydalla odottamassa lukemistaan. Tama on aivan ennenkuulumaton tilanne, yleensa kirjoja on sangyn vieressa kasapain. Nyt iskee paniikki. Hyvan -ei- erinomaisen kirjan luettuaan tulee kirjasnobiksi, eika kykene tarttumaan seuraavaan kirjaan. Olen selkeasti tassa tilanteessa. Kirjakasassamme ei (muka) ole yhtaan teosta, jonka nyt haluan lukea. Tekisi mieli avata miehelleni joululahjaksi ostamani kirja sen lahjakaareesta, ja tarttua siihen.. Bad, bad, baaad, very bad.

Kirjan sijaan tartuinkin The Sunday Timesiin (tiedetaan, taman mediamogulin toimia ja lehtia ei pitaisi tukea, muttaku!!!). Mieheni kokkaa keittiossa, mina laiskottelen olohuoneessa. Ehkei tama kirjaorpouskaan ole niin hirvean kamala asia.

2 kommenttia:

  1. Ihan sama tunne on minulla käännöskirjojen kanssa. Se alkoi joskus lukioaikana(?) - en muista, milloin ensimmäisen kirjani englanniksi luin (muistan kyllä, miten jännittävältä tuntui ottaa Stephen Kingin "It"-tiiliskivi käsiin ja ajatella, että tästä se vieraalla kielellä lukeminen nyt lähtee :P). Kingin lukeminen suomeksi oli sen jälkeen hirveää puuhaa, koska kirjoittajan ääni ei ollut Kingin, vaikka kääntäjä miten olisi yrittänyt. Alkukielellä on sitten luettava nykyään muutkin kirjat. Ja tietysti siinä painaa myös sekin, että täällä pokkarimarkkinat ovat paremmat EIKÄ TARVITSE MAKSAA 30 EUROA YHDESTÄ KIRJASTA. Kirja käyttötavarana on minulle paljon parempi ajatus kuin kirja luksusesineenä.

    Jos yhtään pidit elokuvasta "A Beautiful Mind", ja jos et kirjaa ole vielä lukenut (ja biografiat kiinnostavat), niin sitä voin suositella lämpimästi. Ahmin sen suorastaan lomareissulla seitsemän vuotta sitten. :) Näkyi olevan tarjouksessa Waterstonesilla Angelissa ainakin.

    VastaaPoista
  2. Mahtavaa, voin niin hyvin kuvitella sinut Kingin järkäleen kanssa ja aloittavan englannin kielen valloituksesi. (Ihastuttava mielikuva.) Ja olen aivan samoilla linjoilla kanssasi kirjojen luonteesta - niiden ei tulisi olla luksustavaroita, vaan sellaisissa hinnoissa, että kaikilla on niihin varaa. Olen myös aivan totaalisen huumaantunut täkäläisestä pokkaritarjonnasta. Ah.

    Ja kiitos kirjasuosituksesta! Elokuva oli hieno, tykkäsin kyllä. Täytyneekin käpsötellä Waterstonen ohi tässä joku päivä ja poiketa viattomasti silmäilemään tarjontaa.. x

    VastaaPoista