Brittiaakkosin mennaan taas, pahoitteluni. Sijainti talla hetkella Etela-Saksa.
Joka tapauksessa, patistan paraikaa miestani lukemaan hanelle joululahjaksi ostamani Christos Tsiolkasin teoksen The Slap, jotta saan sen itselleni. (Saalittavaa.) Olen taas kirjaorpouden kynnyksella luettuani juuri ennatysajassa David Nichollsin esikoisteoksen Starter for Ten. Rakastuin jo tulenpalavasti hanen teokseensa One Day ja tama viimeisin lukukokemus vain vahvisti kyseista tunnetta. (Minun on luettava hanen tuotantonsa lapi.) Jossakin vaiheessa viimein tajusin myos sen, ettei Nicholls todellakaan ole mikaan uusi tuttavuus. Ihailin jo hanen kynanjalkeaan tv-sarjassa Cold Feet eli Rimakauhua ja rakkautta. Muistattehan? Rachel ja Adam? Suhdesotkuja ja brittikomiikka parhaimmillaan. Yksi parhaista tv-sarjoista ikina. Jota myos Nicholls kasikirjoitti.
Starter for Ten sijoittuu 1980-luvun Britanniaan ja kuvaa yliopisto-opintonsa juuri aloittaneen Brianin kamppailuja oman itsensa, aknen ujostuttaman ulkonakonsa, tyttojen, seksin, alkoholin ja ystaviensa ristipaineessa. Brian on aivan taivaallisen lahjakkaasti kuvattu henkilohahmo, josta seka pitaa (awww, kuinka ihana, itseaan etsiva joskin hieman nasaviisas pojankloppi!) etta joka arsyttaa aivan suunnattomasti (jumalauta, kuinka itsekeskeinen tama japikka on!).
Jotakin kovin osuvaa nuoruudesta on tallentunut Starter for Tenin sivujen valiin. Brian kuvittelee olevansa koko hanta ymparoivan maailman - aitinsa, opettajiensa, ystaviensa- elaman keskipiste. Tama omaan napaan tuijottaminen on jossakin maarin niin kovin tuttua omasta nuoruudesta ja samalla niin kovin arsyttavaa, etta Brianin toivoo samanaikaisesti seka toteuttavan kaikki eparealistisimmatkin unelmansa etta kompastuvansa nenilleen ja saavan turpiinsa. Samalla Starter for Ten on -One Dayn tavoin- loistava tutkielma brittilaisesta luokkayhteiskunnasta.
Brian, tyolaisperheesta lahtoisin oleva isaton poika, kokee oikeudekseen mentoroida ystavaansa Spenceria, jota eivat Brianin porvarilliseen elamantapaan ohjastavat neuvot paljon kiinnosta. Ja sitten samalla - Brian on seka olevinaan ylpea juuristaan etta kuitenkin hapeaa taustaansa. To Kill a Mockingbirdia koskevia analyyseja lukiessani tormasin jo tahan ilmioon; yksilosta tulee jollakin tapaa hyvaksyttavampi, jos han edes pyrkii tavoittelemaan hallitsevan sosiaaliluokan arvoja. Tama tuntuu patevan myos Brianiin. Han haluaa kaikin mahdollisin tavoin voittaa porvarillisen Alicen huomion ja sydamen, vaikka se tarkoittaisikin hanen koko stipendinsa tuhlaamista ravintolaillallisiin ja kahvitteluihin. Alice puolestaan ei voi omasta ylhaisyydestaan kasin edes nahda, kuinka Brian painiskelee taloudellisesti voidakseen tarjota talle wanna-be prinsessalle yhden hikisen cappuccinon.
Naiden kahden teoksen perusteella (Rimakauhua ja rakkautta -sarjan kasikirjoitusrupeamaa unohtamatta!) Nicholls kirii tamanhetkisten suosikkikirjailijoideni karkiviisikkoon. Erinomaista, monella eri tasolla puhuttelevaa ja samalla tolkuttoman hauskaa luettavaa. Just brilliant.
Kyseinen sarja komeilee kirjahyllymme päällä DVD-muodossa. Se oli Mikon ensimmäisiä lahjoja minulle - ja nappiin meni. Muistan kiljuneeni suhteellisen lujaa, yllätys oli sen verran suuri. Miten se osasikin arvata, että kyseinen sarja on yksi parhaista television historiassa?
VastaaPoistaNäin ollen kirjailija kuulostaa tutustumisen arvoiselta. Olenkin lukenut viime aikoina ärsyttävästi vain ihan hyviä kirjoja. Kaipaan sitä tunnetta, kun kirjaa vain ahmii, ahmii ja ahmii, ja kun sen saa viimein loppuun, sitä on pakko halata hetki. Sellainen kirja on hetken kuin ystävä.
En voi kuin todeta, etta Mikko lienee maailman paras lahjojen ostaja. Se kaulakorutarina saa melkein vielakin kyyneliin. (Snif!)
VastaaPoistaNichollsiin kannattaa tutustua. Hanen teostensa kanssa ei kay aika pitkaksi. Ihan hyva ei ole sanapari, jolla hanen kirjojaan kuvailisin. Pitaisit varmasti!