Hienoa Siri Kolu, Tuuli Juusela, Me Rosvolat ja Otava! Onnea Finlandia Junior -palkinnon nappaamisesta. (Reagoin asiaan nyt vahan viiveella, voittaja selvisi jo eilen.)
Me Rosvolat on todella valloittava lastenromaani. Nauroin moneen otteeseen aaneen sita lukiessani. Se ei moralisoi eika kohtele (lapsi)lukijaa ylenkatsovan paapovasti. Sen sijaan se suitsuttaa seikkailujen tarkeytta ja pursuaa silkkaa karnevalistista ilakointia. Suosittelen erittain lampimasti. Ja jaan mita suurimmalla mielenkiinnolla odottamaan kirjan filmatisointia.
Mahtavaa. Me Rosvolat on virkistavan erilainen lastenkirja ja ansaitsi ehdottomasti kunniakkaan palkintonsa.
Aika hyvin! Arvasit voittajan sekä viime vuonna että tänä vuonna. Minulla on sähköpostissa todisteet, eli veikkauksesi siitä, että Me Rosvolat saattaisi viedä voiton!
VastaaPoistaJej! Tänks! (Punastelee innostustaan.) Nappiin osui. Vuoden 2008 voittajasta minulla ei ollut yhtä voimakasta tuntumaa - arvelin vain, että "poikakirja" saattaisi voittaa (ja voittikin - Villapäät, yksi pojille suunnatun bändikirja-aallon aloittajista). Salaisesti ehkä kuitenkin toivoin Lutherin Kirje maan ääreen -teoksen vievän voiton. Sekin tosin oli jossakin määrin "poikakirja", jos nyt tällaista ilmaisua on ylipäätään suotavaa käyttää.
VastaaPoistaTottakai poikakirjaa saa käyttää! Onhan tyttökirjoistakin puhuttu iät kaiket.
VastaaPoistaYmmärrän tosin, miksi emmit.
Mutta kuitenkin. Poikia voidaan rohkaista lukemaan puhumalla heille suunnatuista kirjoista. Ylipäätään on hyvä, että lasten- ja nuortenkirjallisuudesta löytyy samaistumiskohteita myös pojille. Pojat pitäisi saada lukemaan enemmän!
Samalla tietysti pitäisi painottaa, että kirja sopii myös tyttölukijalle. Ja lähinnä nämä luokittelut ovat kai tärkeitä mummoille, kummeille ja vanhemmille, jotka ostavat kirjoja lahjaksi mussukoilleen.
Olen monesti miettinyt tätä tyttökirja/poikakirja jakoa.
VastaaPoistaPohdiskelin kerran, että tytöt saattavat tarttua poikakirjaan helpommin kuin pojat tyttökirjaan (aka ponikirjaan, Tiina-kirjaan, jne.-kirjaan).
Minulla on sellainen näppituntuma (joka saattaa olla täysin väärä), että vasta viime vuosina tyttökirjoihinkin on tunkeutunut joitakin muitakin aiheita kuin ne iänikuiset hevoset ja ponit ja tykkäämiset ja ensisuudelmat. Ymmärrän täysin, josseivät nämä kiinnosta poikia - ne eivät koskaan kiinnostaneet minuakaan. Ja kuulun sentään kohderyhmään.
Anneli Kannon Futistyttö-sarja on hurraa-huudon arvoinen, sillä se jollakin tapaa tuulettaa vanhoja tyttökirja-genren totunnaisuuksia.
Tässä lienee Harry Potterin suursuosion salaisuus - se viehättää sekä tyttö- että poikalukijoita. Toisin kuin vaikka Twilight-sarja, jonka uskon (tai ainakin luulen) olevan fanikannaltaan kovin tyttövoittoinen.