Arvelin jo aamulla, että tämä päivä pitää vielä ässää hihassaan epämääräisten sattumusten suhteen. Ensin netti ei toiminut. Moneen tuntiin. Sitä todellakin huomaa olevansa riippuvainen netistä. Opinnot suoritetaan nettikurssein. Pankkiasiat hoidetaan netissä. Ihmisten yhteystiedot löytyvät netistä. Asioita on yllättävän hankala hoitaa ilman nettiyhteyttä. Puhelinnumeroiden metsästäminen on yhtä hulluutta. Etenkin ulkomailta käsin. Joka tapauksessa - tilanne hallinnassa. Netti pelittää jälleen.
Päätin postittaa tänään erinäisistä syistä (printteri rikki! väärän version tulostus! liian vähän postimerkkejä GRRR!) pitkään postitustaan odottaneen, hieman muodollisemman kirjeen Suomeen. Astelin ulos - punainen postipylväs noin 200 metrin päässä siintäen. Olin puolessa välissä tätä ruhtinaallisen pitkää matkaa, kun sade iski. Kuin kirves. Kaivoin äkkiä sateenvarjon, joka rimpuloi edes takaisin, vääntelehti moneen suuntaan. Koitin suojata kallisarvoista kirjettäni sateelta. Liikennevaloissa odottelu tuntui ikuisuudelta. Kun viimein pääsin postitolpalle ja olin sujauttamassa kirjettä luukusta sisään, huomasin järkytyksekseni osoitetietojen sulaneen sateen mukana siniseksi sotkuksi. Ehkä hyvällä tahdolla ja erinomaisella mielikuvituksella joku olisi voinut päätyä osoitteen lukemiseen, ei muuten. Ilman osoitetietoja kirjettä on hieman vaikeampi lähettää.
Mitä tästä opin:
- Älä enää koskaan kirjoita tussilla osoitetietoja virallisempaan kirjeeseen. (Mikä kuningasidea!)
- Ota aina nahkalaukku mukaasi kirjettä kuljettaessasi, kangaskassi ei paljon lohduta.
- Koita olla kiroilematta, kun huomaat joutuvasi kävelemään takaisin ilman, että olet saanut kirjettä edelleenkään postiin. Ja joudut jälleen ostamaan uudet postimerkit. Ja kirjekuoren
- Don't get fooled by the English weather. Vaikka matka olisi kuinka lyhyt, voit kastua kalsareitasi myöten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti