York piti lupauksensa. Sain, mitä matkalta hain. Punaviiniä, laatuaikaa, upeita vanhoja rakennuksia, joita hämmästellä sekä pieniä kujia, joille turvallisesti eksyä. Uuteen kaupunkiin sukeltaminen on sanoinkuvaamattoman virkistävää. Eksyminen ja kartatta harhailu, ja joka toisessa pubissa pyörähtäminen, luovat todellista lomatunnelmaa. Ei kiirettä mihinkään. Ei edes nähtävyyksien pakonomaista kiertämistä.
Kyllä ne tärkeimmät näkee väkisinkin. Minster. Iso, upea kirkko, jota ei yksinkertaisesti voi olla näkemättä. City walls - ne sulkevat vanhan kaupungin sisäänsä. Kuinka kaupunkia ympäröivää muuria ei voisi nähdä? Ja siihen väliin mahtui lukuisia hurmaavia pikku kujia, mukulakivikatuja sekä boheemeja, itsenäisiä lahjatavarakauppoja. Voin suositella Yorkia lämpimästi, vaikka autolla sinne päristely kestää noin viitisen tuntia Lontoosta käsin - vessataukoineen kaikkineen. Automatkalla luukutimme täysillä Rammsteinia ja Musea liikenneruuhkassa ja sumun keskellä. Suosittelen sitäkin lämpimästi. Tekee matkanteosta yhtä juhlaa.
Hotellimme oli kuin olikin hieman rähjääntynyt, joskin varsin viehättävä ikivanha country house. Takuulla yhden perheen pyörittämä paikka. Sijainti hyvä, ei liian kaukana vanhasta kaupungista, vaan lyhyen kävelymatkan päässä. Heti sisääntulon jälkeen aukesi massiivinen reception room - koko paikan yhteinen olohuone. Takkatuli, muhkeat nahkasohvat, soittamistaan odottava flyygeli ja hotellin baarista virtaava punaviini johtivat siihen, että istuimme kumpanakin iltana takan ääressä kirjoihimme uppoutuneina. Aivan jumalainen tila, joka puhutteli sisäistä nörttiäni. Jokaisen lukutoukan paratiisi.
Nyt siis takaisin Lontoossa. Matkan jälkeisessä energiapuuskassa ripustin joulun asuntoomme. Koristelin pienen muovikuusemme (olen allerginen sille oikealle versiolle) ja paketoin mieheni mummolle ja hänen siskolleen Yorkista ostamamme joulutuliaiset. Ja luukutin Sibeliusta. Tarkemmin ottaen Joulu Ainolassa -levyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti