En tahtoisi pitää itseäni naapureitani kyttäävänä stalkkerina, mutta joskus, kuin vahingossa, tulee keittiön ikkunasta tuijotettua vastapäisen talokompleksin valaistuihin olohuoneisiin. Olen jo varsin perillä erään vanhemman herrasmiehen iltarytmistä - tv päällä kuudesta eteenpäin. Paitsi tänään.
Hieraisin silmiäni. Vieraita! Hänellä on vieraita! Nuoria vieraita! Ja he selkeästi opettelevat netissä surffailua. Awww. Sen kummemmin sitä tiedostamatta törmään myös tiskatessani usein keski-ikäiseen naiseen vastapäisessä ikkunassa, joka myös tiskailee omaa vuortaan inhimillisemmän kokoiseksi. Kuten sanottu, en aktiivisesti ole tiedostanut samalla kurkkivani ja urkkivani muiden elämään. Huomasin sen vasta, kun jotakin totutusta poikkeavaa tapahtui - vieraita televisiovälkkeen sijaan. Voi jösses. Elämäni on selkeästi käsittämättömän jännittävää.
Omaksi puolustuksekseni on kuitenkin todettava, että myös meidän rytmiämme tarkkaillaan. Törmäsin jokin aika sitten rappukäytävässä yläkertamme leidiin, joka sivulauseissaan osoitti olevansa hyvinkin perillä kaikista vierailijoistamme (heidän kansallisuuksistaan lähtien) sekä meidän urheilutottumuksistamme. Olin suorastaan hämmentynyt, että joku tiesi arkeni rytmin lähestulkoon paremmin kuin minä itse. Kyse ei kuitenkaan ollut mistään negatiivisesta hyökkäyksestä yksityisalueelleni, vaan jostakin ihan muusta. Olemme moneen otteeseen todenneet, että naapurustossamme on selkeästi jonkinlaista sosiaalista yhteisöllisyyttä (tai kontrollia, miten sen nyt haluaakaan nähdä) - ja kaikki takuulla tuntevat toisensa. Ainakin näöltä. Tai jonkun kolmannen naapurin puheista. Tai keittiön ikkunasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti