maanantai 15. marraskuuta 2010

Sarjakuvaromaaneja.

Luin eilen illalla Johnny Cashin elamasta kertovan "Johnny Cash. I see a darkness" -sarjakuvaromaanin loppuun. Kirja oli joutunut odottamaan lukemistaan lokakuusta saakka. Tyokirjat ja opiskelukirjat ja rehellinen homppa olivat valitettavasti kirineet edelle.

Sarjakuvaromaanit ovat minulle suhteellisen uusi aluevaltaus. Mika on jokseenkin hapeallista myontaa, silla sarjakuvin kerrotaan paljon muustakin kuin niista ianikuisista aku ankoista ja batmaneista ja spidermaneista. Olen ollut joko ennakkoluuloinen kyseista kirjallisuuden alalajia kohtaan tai sitten en vain ole osannut etsiytya sen luokse aiemmin. Mene ja tieda.

Joka tapauksessa, Reinhard Kleistin teos on erinomainen. Kuuluisa Folsomin vankilan live-keikka/live-aanitys sai melkein itkemaan. Kuva suuresta, pelokkaasta miehesta isolla lavalla selka lukijaan, kasvot yleisoonsa pain, on tallentunut verkkokalvoilleni ikuisiksi ajoiksi.

Myos Cashin laakeriippuvuudesta irtautuminen on kuvattu vakevasti ja kaunistelematta. Kuvat kertovatkin usein enemman kuin sanat, joskin Cashin tuotantoa paremmin tuntevalle sivuilla tanssivat lyriikat avannevat myos oman tulkintamaailmansa.

Tutustuin Cashin musiikkiin "vaarasta paasta" lahtien, tuotannon loppupuolen helmen eli Solitary man -levyn kautta. Levylla komeilee maailman upein U2-koveri ikina. Eli One. Uskallan jopa suuren narkastyksen aiheuttamisen uhallakin vaittaa, etta kipale saattaa perati ylittaa alkuperaisen kappaleen tunnelatauksen. Minulle tuohon kappaleeseen (Cashin laulamana, kuinkas muuten) yhdistyy kesainen Punavuori, sahkogrillilla hikoilevat juustomakkarat, fetasalaatti ja saksalainen vehnaolut. Cashilaisempi Cash on viela kuuntelun alla. Vaatii syvallisempaa tutustumista.

Pakko viela lopuksi tokaista, jos nyt ketaan ylipaataan kiinnostaa, etta muita aivan mahtavia sarjakuvaromaaneja ovat Art Spiegelmanin juutalaisten joukkotuhoa kasitteleva Maus ja Marjane Satrapin Iraniin sijoittuva Persepolis. Persepoliksesta on myos elokuvaversio, jota ei voi hehkuttaa tarpeeksi. Se elokuva kannattaa nahda.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti