Kauppareissulla törmäsin niinkin jännittävään näkyyn kuin kumaraselkäiseen mummoon ja koiraan.
Mummo työnteli kaikessa verkkaisuudessa lastenrattaita, joista pilkotti pyöreä valkohapsinen pää. Kauempaa katsellen näytti siltä, että rattaissa istui pieni punkkaritukkainen, pulleaposkinen, erittäin kalpea lapsi. Lähempää katsottuna lapsi osottautui valkoturkkiseksi koiravanhukseksi, joka toljotti maailmaa nappisilmin mummon kiireettömässä kyydissä.
Näky oli niin suloinen, että yritin hymyillä mummolle, joka todennäköisesti tulkitsi hymyni ivalliseksi, sillä hän vain jatkoi matkaansa murahtaen ohitseni. Dääm. Ei sitten mennyt nappiin sekään hyvä yritys.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti