Love is in the air.

Dadaada-da-daa-da, love is in the air, da-daa-da-da-daa-da. Heti lahti kipale rullaamaan paassani. (Brittikoneella jalleen, ei suomalaisaakkosia.)

Asiaan: rakkautta on todellakin ilmassa. Sain suureksi ilokseni olla kesalla 2009 kahden rakkaan ystavani kaasona (you know who you are!). Ja sitten tana kesana sain itse hypata morsiamen rooliin, mika oli aivan ihanaa. En ole vielakaan taysin toipunut siita jarkytyksesta, etta haat on nyt juhlittu. Olisin voinut juhlia rakkauttamme loputtomiin, sillakin uhalla, etta kuulostan nyt siirappiselta. Ja ensi kesana kaasoilen jalleen. Siskoni menna parayttaa naimisiin.

Eika siina tosiaankaan viela kaikki. Myos aviomieheni sisko avioituu partnerinsa kanssa ensi kesana. Ilmeisesti tosin kyseessa ei ole mitkaan perinteiset prinsessahaat, vaan maistraattivihkiminen pienella porukalla. Bileet pidettaneen sitten vasta vuonna 2011, jos silloinkaan.

Ja onpa tiedossani myos pari pariskuntaa, jotka sujahtivat naimisiin juuri kenenkaan siita tietamatta. Aivan huikeaa. Kukin tavallaan. Lopulta tarkeinta koko show'ssa on loytaa se ihminen, jonka kanssa haluaa arkensa ja tiskivuorensa jakaa. Onnittelut kaikille.

Moni on kysynyt, milta nyt tuntuu olla naimisissa. Onko suhde muuttunut? Onko mikaan muuttunut? En oikein tieda, kuinka vastata. Vastaus on kylla ja ei. On muuttunut. On kovin aikuismainen olo. Me olemme nyt niinkin vanhahtavalta haiskahtavaa maarittelya kayttaakseni se, mita ydinperheeksi kutsutaan. Me olemme ne ihmiset toisillemme, joiden nimet kirjoitamme "lahiomainen" -kohtaan kaiken maailman kaavakkeisiin. Toki olimme sita toisillemme jo aiemmin, mutta nyt se on virallista. Ja pidan myos siita, etta voimme viitata toisiimme aviomiehena ja aviovaimona. "Vaimo, tuo kaljaa!" "Hubby, I could use a massage." Paitsi ehkei juuri naita nimenomaisia lausahduksia meilla usein kayteta. Mutta kuitenkin. Esimerkin vuoksi.

Rouvitteluun on viela totuttelemista. Ms-termin sijaan kaikkialla minuun viitataan Mrs-termilla. Se tuntuu hassulta. Rouvuudessa on jotain kovin kovaa. Se kalskahtaa ja haiskahtaa hattupaiselta, puuteroidulta, ylaluokkaiselta nirppanokalta. Pois se minusta! Vaimo voin ja tahdon olla. Vaimo-sanan konnotaatiot ovat paljon lampimammat. (Keskustelin tasta taannoin hyvan ystavani kanssa.) Vaimo on paljon intiimimpi. Vaimo on herkempi, rouva karumpi, ilmaus. Totta kai. Rouvaa kayttavat muut, vaimo-sanaa vain aviomies.

Ehka yksi parhaista avioliiton maarittelyista on eraasta onnittelukortista nyysimani Rita Rudnerin lausahdus:

"You will love being married. It's great to find that special person you want to annoy for the rest of your life."