Ähäkutti. Old York tällä kertaa. (New York ehkä joskus tuhannen vuoden kuluttua seuraavassa elämässä, kun olen kerännyt tarpeeksi rahaa sukanvarteen.)
Säätila vakaa. Sumua, mutta aurinkoa. Kenties jopa hallaa viime yönä. Maa on kuulas. Toisin kuin mieliala, joka on mutaista velliä.
On mahtava lähteä reissuun. Tämä tulee tarpeeseen. Pitkästä aikaa menemme jonnekin tämän massiivisen ja upean kaupungin ulkopuolelle. Tai no, pitkästä aikaa jonnekin uuteen paikkaan. Kuten sanottu, harvoin teemme "lomamatkoja". Yleensä käymme vierailemassa perheidemme luona useamman kerran vuodessa. Muuhun eivät kukkaron nyörit veny.
Kyllä minäkin silti haaveilen matkustamisesta. RAKASTAN matkustamista, jos tarkkoja ollaan. Lämpöisiä paikkoja. Uusia paikkoja. Kaupunkilomia. Kaukomaita. Eurooppaa. Mitä tahansa. Todellisuus iskee kuitenkin päin näköä. Ehkä sitten joskus. Monet sanovat, että "tehän olette jo vähän-niinku-matkalla, kun asutte siellä". No mutta kun ei olla. Lontoo on jo koti. Tästä on jo tullut arkea. Täälläkin asuessa tulee levottomaksi, tarvitsee jotakin uutta. Irtiottoja omista ympyröistä. Myönnetään - Lontoossa on paljon tutkittavaa, enkä todellakaan väitä tuntevani kaupunkia vieläkään. Täällä voisi viettää kolme ihmiselämää ja silti löytää aina jotakin uutta jostakin. Silti. Kaupungin/kodin/minkä tahansa tutun asian erityisyyttä arvostaa taas enemmän, kun kokee välissä jotakin uutta ja erilaista.
Eilen iski paniikki, jonka jälkipyykkejä puidaan vielä perusarjessa pitkään. Joululennot Suomeen maksavat aivan käsittämättömän paljon. En rehellisesti sanoen tiedä, onko niihin juuri nyt varaa. Tai vaikka rahat saataisiinkin kasaan, niin onko siinä mitään järkeä? Olen kuitenkin käynyt tänä vuonna kotimaassani viisi kertaa. (Selittänee, miksei tässä taloudessa hupimatkailua harrasteta.) Menen kyllä Suomessa kääntymään joka tapauksessa ennen uutta vuotta. Olen luvannut auttaa siskoani hääpuvun etsinnässä.
Voittaisinpa lotossa. Tai perisinpä yllättäen jonkun superkaukaisen, kuninkaallisen sukulaisen maat ja metsät ja linnat. Haaveilu jatkuu.
Ennen New Yorkia siis se vanha ja "alkuperäinen" York. (Vaikkei Isoa Omenaa olekaan alkujaan tämän englantilaiskaupungin mukaan nimetty.) Vanha York, vanha York. Here we come. Matkalta odotan rähjääntynyttä B&B:tä (which is fine) ja kaloripommiaamiaista, kauniita vanhoja rakennuksia, vaikeasti ymmärrettävää aksenttia, pub-kierrosta ja laatuaikaa mieheni seurassa. Jossakin muualla kuin kotona.
Ihanaa reissua teille!!! <3
VastaaPoistaMulla on ihan sama tunne - kovasti kaipaa "ulkomaille". Siis jonnekin muualle kuin Suomeen. Olen päättänyt, että ensi vuonna on käytävä jossain. Vaikka Portugalissa, jossa en ole koskaan käynyt. Tai Roomassa, jonne olen aina halunnut. Tai jotain. Johonkin, jossa on kulttuuria ja jossa aurinko paistaa. :)
Löysin muuten blogisi ihan sattumalta tuossa pari päivää sitten (en edes muista mitä kautta - linkki jossain, ja sitten tunnistin Hulinan ja näin Stefkun kuvan :D). Olisit sanonu, että sulla on tämmöinen! Nyt on kuule aika lailla luettavaa meikäläisellä! :P
Kiitos, darling! Reissu tuli tarpeeseen. Matkaan meni suuntaansa viitisen tuntia, mutta oli se sen arvoista. Punaviinia, vanhoja rakennuksia, ihmisia, joiden puheesta ei aina paassyt varmuuteen. Nappireissu siis.
VastaaPoistaKylla! Reissaaminen on elintarkeaa. Uusien paikkojen nakemisen jalkeen vanhat ja tutut nurkat tuntuvat taas kutsuvammilta myoskin. Portugali kuulostaa mainiolta matkakohteelta, minakaan en ole koskaan kyseisessa maassa kaynyt. Heti tulvahti mieleen ajatus meresta ja auringosta.
Hassu juttu - olin nimittain aikeissa lahettaa sulle linkin blogiini kun huomasin, etta sinahan olet jo lukija! Huikeaa! Ajattelin vain mielessani, etta jopas sattui - telepatiaa. Jalleen kerran. xxx