Lahmasormin tarvelen minilapparini nappaimiston. (Ensi kerralla konetta kayttaessani takuuvarmasti kiroan itseni tastakin asiasta.)
Kunnon kotirouvana intouduin laittamaan pizzaa. Ihan vain itselleni. (Mies on sukuloimassa.) Ensinnakin - yleensa onnistun taikinan teossa (just joo, joopajoo), mutta talla kertaa siita tuli tahmaista ja joka suuntaan venyvaa. Siis mita hemmettia? En lannistunut kuitenkaan, vaan koitin asetella taikinan pellille. Se repeili ja oli ihan yhta reikainen kuin Uuno Turhapuron kalsarit. Siis mita hemmettia? Paatin kuitenkin sitkeasti jatkaa yritystani. (Korkkasin kuoharipullon, josta tosin en aio juoda kuin korkeintaan puolet. Tai katsotaan nyt kuinka villiksi aidyn.)
Iskin pizzan uuniin ja sen oikeanpuoleinen sivu paloi. Siis mita hemmettia? En lannistunut tastakaan, vaan kaansin pizzan uunissa toisin pain. Annoin sen kypsya kaikessa rauhassa puolisen tuntia. Sitten nalka hyokkasi vatsaani ja kurottauduin kaappaamaan pizzani uunista ja laitoin seuraavan uuniin. Kun tassa nyt jyrsin pizzaani, huomaan, etta se on RAAKA. Siis mita hemmettia? Miten se voi olla raaka?
Ei se mitaan. En lannistu tastakaan. Kaivan toisen pizzan pois uunista ja laitan jo karahtaneen pizzan sinne takaisin. Skooooool ja huikeaa perjantai-iltaa!
Jalkikirjoitus. Pizzani ei enaa ole raaka. Se on kokonaan palanut. Se on aikalailla musta kauttaaltaan. Huokaus. Ja perkele.
VastaaPoista